HESKE - sivusto

Heske

Mietelmiä yhdestä jos toisestakin asiasta - sivu 2


Kaupunki kaipaa kansaa

11.5.2015

Terry Pratchettin Kiekkomaailma on ollut jo pitkään harrastukseni. Erityisesti sen suurin kaupunki Ankh-Morpork. Aikomuksenihan on kuvittaa näitä juttuja, ennen kaikkea kaupungin näkymiä.

Siihen tarvitsen myös ihmisiä - ja fantasiasta kun puhutaan, niin myös erinäisiä muita hahmoja, peikkoja, kääpiöitä ynnä paljon muuta. Ja tietysti hahmojen täytyy olla kolmiulotteisia voidakseni sijoittaa ne kaupungin kaduille. Valmiita juttuja kyllä on saatavilla, mutta ne ovat järjestään liian raskaita ohjelmani käsitellä. Varsinkin kun yhteen kuvaan saattaa tarvita parikin sataa tyyppiä...

Ensimmäinen 3D-hahmoni on nyt valmis. Kyllä kestikin tekeminen! Kolmiulotteisen ihmisen väsääminen ei olekaan mikään pikkujuttu.

Lue tarkemmin Kiekkomaailma-sivulta.


Eloa patsasteluun

17.12.2014

Etsin yhtä suurempaa projektia varten Leonardo da Vincin kokokuvaa netistä. Arvatkaa vain löytyikö. Kaikenlaisia rintakuvia kyllä on, myös herran omakuvia. Ilmeistä päätellen taisi olla aika yrmy mies, mutta ehkä sellainen monilahjakkuus vetää vakavaksi...

Wienin Künstlerhausin portaikosta löytyi von Aspernburgin veistämä patsas, joka sopi täydellisesti haluamaani tarkoitukseen. Paitsi, että se on patsas. No, mielikuvitusta peliin, olenhan kiinnostunut kuvamanipulaatioista muutenkin. Ensin piti etsiä kuvaa parrakkaasta herrasta, joka muistuttaisi da Vinciä edes jotenkin. Sellainen löytyi vaikka naamaa pitikin väännellä reippaasti ennen kuin sopi da Vincin patsaaseen. Vääntelin siis kuvan naamaa enkä omaani :D

Patsaalla näytti olevan harteillaan jonkinlainen turkki, joka vaikutti lampaalta. En ole turkkien asiantuntija, mutta projektini kannalta sillä ei ole väliäkään. Siispä googlettamaan turkkeja. Löysin hyvän selkäotoksen, jollaista oli helppo muokata tarkoituksiini sopivaksi.

Loput vaatetuksesta tuottikin päänvaivaa. Da Vincihän eli vuosina 1452 - 1519, joten oikea aikakausi oli keskiajan loppu, noin suunnilleen. Netissä on paljonkin kuvia aikakauden vaatetuksesta, mutta valitettavasti enimmäkseen kuninkaallisista ja muista ylimyksistä. Leonardo tuskin pukeutui kuin kuningas vaikka olikin hyvä ystävä Ranskan Frans I:n kanssa.

Vanhojen valokuvien värittämiseen käytetään melko yksinkertaista tekniikkaa, jossa tehdään väripinta väritettävän osan päälle ja lisätään läpinäkyvyyttä. Etsin siis keskiaikakuvista aikakauteen sopivia vaatetuksen värejä, vaikka asu ei saisikaan näyttää liian köyhältä, da Vinci oli melko varakas mies aikoinaan. Tasainen väripinta on tylsä vaikka patsas näkyykin läpi, joten kumitin sekä valoisia että varjoisia kohtia lisätäkseni läpinäkyvyyttä. Tämä toimii hyvin vaalean patsaan kanssa.

Lopputulos ei ole täydellinen, mutta riittävän hyvä tarkoitukseeni. Se on kuitenkin paras suoritukseni kuvamanipulaation saralla tähän asti, patsaan herättäminen eloon.


Todellisuuksien lumoissa

16.10.2014

Teräväkeulainen kapea laiva syöksyy satamaan nopeammin kuin lokki lentää. Äkkiä purjeet pudotetaan ja laivan vauhti hidastuu sen kaartaessa loivasti laituriin. Maihin astuu joukko sotureita selässään pitkäjousi, vyöllään miekka tai jokin heittoase - kaikki naisia!

Tapahtumat alkavat vauhdikkaasti, kuin elokuvissa. Se ja naissotureiden tulo viehätti heti. Tällaisiin amatsoneihin en juurikaan ole törmännyt lukemissani kirjoissa. Tosin fantasia ei ole kuulunut lukemistooni aiemmin, Terry Pratchettiä lukuunottamatta, ja hänenkin kirjansa ovat enemmän satiiria nykymaailmasta kuin ryppyotsaista mielikuvitusta. Tartuin tähän kirjaan ennen kaikkea siksi, että sen on kirjoittanut suomalainen. Mustaa lihaa -antologiahan sai minut kiinnostumaan suomalaisista kirjoittajista. Nyt kyseessä on siis Erkki Kauhasen Segrfellin unikuningas (Teos 2013).

Alun vauhdin jälkeen tarina hidastuu kuvailemaan ihmisiä, ympäristöä ja muita tapahtumia. Kauhasella on kyky luoda vähin elein, pala kerrallaan, hahmot ja miljöö. Tällainen on mielestäni oivallista, sillä näin tarina etenee sujuvasti, ilman pitkiä jumittumisia yhteen tai toiseen yksityiskohtaan. Mainittakoon, että luen useimmiten rentoutuakseni. Harva on se ilta, jolloin en tartu kirjaan ennen nukkumaan menoa. Enimmäkseen en siis välitä syvällisistä pohdinnoista saati pitkistä kuvailuista. Kauhanen myös nimeää henkilönsä ja paikkansa hyvällä maulla, joissain kirjoissa kun sorrutaan lastenkirjojen tasolle tässä asiassa. Vaikka usein tämä koskee käännettyä kirjallisuutta.

Segrfellin vanha kuningas on kuollut ja uusi valitaan. Kirja kertoo tästä ja siihen johtavista sekä sitä seuraavista käänteistä tällä lähes mantereen kokoisella saarella. Väestö koostuu erilaisista ryhmistä ja suvuista ja kertomus osaltaan näitä yhdistävistä tai erottavista valtajuonitteluista. Osa näistä, kuten henkilöistäkin, jää pinnallisiksi, mutta tarina on tarkoitettu trilogiaksi, joten voinee odottaa toivon mukaan seikkaperäisempää kuvausta jatko-osissa.

Yksi juonen osa-alue on minulle kertomuksissa uutta, kirjan takakannen mukaan: "...tarina muodostuu yhtä aikaa monessa eri todellisuudessa, ja jokainen tapahtuma on vain yksi toteutuva vaihtoehto kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen joukossa." Olen itsekin miettinyt, josko rinnakkaistodellisuudet voisivat olla... no, todellisuutta. Ajatus kaikkien valintojen synnyttämistä uusista todellisuuden vaihtoehdoista on kiehtova. Tässä kirjassa asia kuvataan kuitenkin niin, että rinnakkaiset todellisuudet ovat jo olemassa, moninaisine muunnelmineen. Siis henkilön tehdessä tietyn valinnan muissa todellisuuksissa hän on tehnyt toisenlaisia valintoja. Mahtoikohan tämä näkökulmaero tulla nyt selväksi... Yhden päähenkilön, papitar Helanin, sanoin: "Niin me olemme jokainen kuin sirpaleina koko ajan, elämme eri näytelmissä yhtä aikaa montaa hahmoa, jotka eivät tiedä toisistaan mitään..." Sen sijaan, että valinta synnyttäisi uuden rinnakkaistodellisuuden, kaikki valinnat ovat jo olemassa eri todellisuuksissa, ja elämää eletään samanaikaisesti kaikissa, ikään kuin peilisalissa, jossa jokainen peili näyttää hiukan erilaisen kuvan.

Ajatus sai mielikuvitukseni lähes pillastumaan. Näin loputtoman määrän toinen toisistaan vain hiukan poikkeavia olemassaoloja, eroten sitä enemmän mitä "kauemmaksi" mennään. Erilaiset valinnathan luovat erilaisia mahdollisuuksia valita tulevaisuudessa, ja niin todellisuuksista muodostuu lopulta hyvinkin toisistaan poikkeavia. Vaikka kirjassa ei kuvata pitkällisiä syvällisiä pohdintoja, päädyin siihen kuitenkin! No, Kauhanen kertoo tarinansa sujuvuudella, jota on ilo seurata ja ajatus todellisuuksista jäikin muhimaan taka-alalle juonen viedessä mennessään. Aion ehdottomasti lukea myös tulevat osat, haluan tietää miten Segrfellin valtakunnan, tai siis valtakuntien, ja sen ihmisten käy.


Enkelikokemus

8.10.2014

Mikähän siinä on, että tunnen viehätystä kirjallisuuden omituisiin hahmoihin kuten vampyyrit, ihmissudet, robotit ja androidit. Puhumattakaan vähän erikoisemmista eli zombiet ja bansheet ja ainakin Pratchettin Kuolema. Olisikohan kallonkutistajalla töitä?

Nyt luetteloon pitää lisätä enkelit. Danielle Trussonin Enkelikaupungin (Tammi 2014) takakannen teksti, "Ihmiskunta ei aavista, että sen keskuudessa elää toinenkin laji, enkelit, eivätkä kaikki enkelit ole hyviä.", nappasi heti kiinni. Tosin maininta vaihtoehtoisesta historiasta arvelutti, sillä en ole aiheesta kovinkaan kiinnostunut, mutta enkelit veivät voiton.

Aluksi hämmensivät kuvaukset moninaisista pahoista enkeleistä. Lienen muiden tavoin tottunut ajatukseen, että enkelit ovat pelkästään hyviä. Lukuunottamatta tietysti sitä yhtä langennutta enkeliä... No, Trussoni kirjoittaa hyvin, mukaansa tempaavasti, ja pian tarina veikin mennessään. Kirja keskittyy enimmäkseen kahteen näkökulmaan, enkelien tapaan ja enkelitutkijoiden tapaan katsella tapahtumia. Tällaisesta samojen asioiden tarkastelusta useammasta suunnasta pidän kovin, se antaa rikkaamman kuvan kokonaisuudesta. Maailma kun ei ole mustavalkoinen, vaikka jotkut niin tuntuvat mielellään kuvittelevan.

Juoni on yksinkertaistettuna päähenkilön, Verlainen, rakastettunsa etsimistä. Siinä sivussa kuitenkin kuvataan enkelitutkijoiden maailmaa, hiukan toisenlaista historiaa ja mielenkiintoisia hahmoja varsin hyvin. Tuo vaihtoehtoinen historia istuu tarinassa niin hyvin, että täytynee muuttaa mieltään genrestä. Ainakin tutustua enemmän aiheeseen. Kirjasta löytyy yllättäviäkin historiallisia hahmoja, mutta ei niistä enempää tässä.

Kuten mainitsin, Trussoni kirjoittaa hyvin ja mielikuvitusta hänellä kyllä riittää. Vauhtia ja tapahtumia on kuin trillerissä konsanaan. Toivoisin silti joistakin asioista ja hahmoista täydempää kuvaa. Nyt ne jäävät hiukan torsoiksi. Vai olenko vain liian tottunut tilliskiviromaaneihin? Tästä syystä ja kun kirjakin loppuu jotenkin töksähtäen, mietin loppuiko kirjailijalta puhti aina välillä. Yksi täysin selittämätön piirre Trussonilla on: päähenkilö on lääpällään tuohon etsimäänsä rakastettuun, mutta lopussa aivan käsittämättömästi tunne kääntyykin vihaksi! Trussonin lapsuus ei ilmeisestikään ollut kovin miellyttävä, isä alkoholisti, perhe hajosi. Ehkä kirjailijan on vaikea eläytyä rakkauden tunteeseen, mene ja tiedä.

Enkelikaupunki on jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Enkelioppi-teokselle (Tammi 2011). Se on luettava seuraavaksi, siinä kuvataan enkeleitä ja tutkijoita enemmänkin.

Joistakin puutteistaan huolimatta Enkelikaupunki on hyvä ja mielenkiintoinen kirja.


Sivustouudistus valmis

22.7.2014

Tässähän meni vain reilut kahdeksan viikkoa saada tämä uudistus tehtyä. Ensin taistelin Javascriptin ja Ajaxin kanssa saadakseni kaiken toimimaan haluamallani tavalla, välillä piti tehdä Särö-hommia ja kun vihdoin sivusto tuli valmiiksi, kokeilin toimivuutta Internet Exploderilla - eikä mikään pelannut! Olen nyt käyttänyt IE-korjailuihin lähes saman ajan kuin alunperin koko uudistukseen. Että silleen...

Muutin koko sivupohjan toimimaan toisella tavalla, tämä on nyt tietokantapohjainen ja sen ansiosta jutut ovat kommentoitavissa. Käytin myös niin sanottua responsiivista suunnittelua eli samat sivut toimivat niin tietokoneilla ja tableteilla kuin kännyköilläkin - ainakin niiden pitäisi. Lisäksi sivuilla on paljon Ajaxia, joka puolestaan tarkoittaa, ettei koko sivua haeta aina uudestaan, kun tehdään jotain - vaikkapa luetaan kommentteja.

Valitettavasti nykyään roskaviestittäjiä riittää. Eivät pelkästään robotit etsi sopivaa blogia, vaan halvan työvoiman maista palkataan ihmisiä samaan touhuun. Johtunee näistä captcha-virityksistä. Sellaisen olen itsekin joutunut tänne rakentamaan, tosin hiukan erilaisen - ja uskoakseni helpomman - kuin ne yleensä ovat. Toivottavasti viritykseni torjuu niin robotit kuin kotimaista osaamattoman halpatyövoiman. Muuten täytyy muuttaa kommentointia niin, että vasta tarkastuksen jälkeen nämä kannanotot julkaistaan.

Kuvagalleriat ovat nekin muuttaneet muotoaan. Kevensin osiota ja jatkossa galleriat todennäköisesti elävät enemmän, jotakin tulee lisää, jotakin poistuu. Aion edelleenkin tehdä uuden osion eli tammikuussa mainitsemani Pratchett-sivun. Nyt löytyy maistiaisiksi yksi kuva harrastegalleriasta. Se ei vielä ole lopullinen tavoitteeni, mutta lähdetään aluksi saman tapaisista kuvista.

Saatan ehkä kenties mahdollisesti lisätä kommentoinnin myös gallerioihin ja kuka tietää uuteen osioon, jossa kertoilen tekemistäni ratkaisuista ohjelmoinnin kanssa.

Yritän vielä piiskata itseni kirjoittamaan sentään vähän useammin kuin tähän asti. Tosin tämä on hiukan sellainen suutarin lapset -juttu ;)

P.S. Tätä kirjoittaessani törmäsin taas uuteen pikku ongelmaan: ääkköset. Selaimet ja palvelimetkin ovat vaihteeksi muuttuneet niin, etteivät nuo "erikoiskirjaimet" enää toimikaan kuten joskus aiemmin. Homma toimii nyt, mutta sainpas käydä joka jutun läpi. Lisään ehkä tulevaisuudessa jonkinlaisen sivun ongelmaraportointia varten.



Vanhemmat jutut:  1 2 3 4 5 

 
 
© Heikki S. Kekki 2017